http://www.ellikki.fi/hevoset/hevosten_hoito/liisa-harmo-yksintarhaus-elainsuojelurikos/
Suurimmaksi osaksi juttu on ihan asiaa, mutta omaan oikeustajuun ei oikein mene se, että vaikkakin tarkoitusperä olisi hyvä, niin ei kai jokin teko muutu Suomen lain vastaiseksi ja rikokseksi ihan vaan sillä, että jonkun ihmisen mielestä ko toiminta on väärin...? Ja tässä nyt oli tartuttu tuohon yksin tarhaukseen.
Itsekin kyllä Maijun enemmän kuin mielellään tarhaisin kaverin kanssa tai jopa isommassa laumassa, mutta minkäs teet, jos kukaan ei halua hevostaan sen kanssa laittaa. En oikein voi ketään pakottaakaan omaa hevostaan samaan aitaukseen pistämään...
Alkukesän Maiju vietti ongelmitta isommassa laumassa Brobyn laitumilla. En laske nyt tähän asiaan ongelmaksi sitä, että laumaan oli tungettu myös hokkikenkäinen hevonen, joka sitten potkaisi Maijulle reiän etujalkaan... Mutta muuten laumadynamiikka oli hyvä ja selvästi hevoset viihtyivät laumassa. Tilaa oli useampi hehtaari ja laumaan kuului pelkästään tammoja.
Loppukesästä, kun muutimme uuteen talliin ja Maiju laitettiin uuteen laumaan (sekalauma, jossa useampi ruuna ja yksi tamma ennestään) laitumelle, se stressaantui tästä niin, että juoksutti vaan laumaa ympäri laidunta, ja potkaisi yhdeltä ruunalta lavan auki.
Mutta tässäpä se ongelman ydin jo tulikin sanottua. Syy löytyi ihan meistä idiooteista ihmisistä, jotka hoidimme uuteen laumaan laiton täysin järjen vastaisesti. Maiju olisi ensin pitänyt laittaa muutamaksi päiväksi uuden lauman viereen aidan taakse, jotta olisivat saaneet tutustua lähemmin, turvallisesti aidan takaa, ja Maiju olisi ehtinyt tehdä kiimansa, joka vääjäämättä tällaisessa tilanteessa alkaa ja sekoittaa rauhallisempienkin ruunien päät, varsinkaan kun eivät ole moiseen tottuneet, kun tämä laumassa jo ollut tamma ei kiimoja juurikaan näytä.
Onneksi tallin laitumet ja tarhat on rakennettu ilman "turvavälejä" niin kaveeraaminen onnistuu aidan ylikin. Kun Maiju sai olla lauman viereisessä lohkossa yksin, niin tilanne rauhottui muutamassa päivässä ja aidan yli tehtiin tuttavuutta uusien kaverien kanssa.
Mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Maiju leimattu epäsosiaaliseksi yksilöksi. Se siis saa jatkossa tarhata ylhäisessä yksinäisyydessä.
Mutta nythän siis olen syyllistynyt eläinsuojelurikokseen, mikäli Liisa Harmon lausuntoon olisi uskominen.
Toivottavasti lieventäviksi asianhaaroiksi katsotaan tuo edellä kertomani, eli tarhakaveria ei löydy, varsinkaan kun hokkiaika on juuri alkamassa. Lisäksi tarhat ovat myös rakennettu vieretysten ja Maiju yltää jopa hoitamaan naapuritarhojen hevosten kanssa aidan yli. Ja sillä on oikein mukava, riittävän suuri tarha, jossa hyvä pohja ja virikkeitäkin löytyy puiden ja pusikoiden muodossa. Ja mikä tärkeintä, hevonen vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.
Tottakai olisi ideaalista kyetä tarjoamaan hevosellensa täysin lajinmukainen elämä. Mutta toisaalta, kuuluisiko siihen sitten ihminen lainkaan mukaan kuvioihin?
Ja sivutolkulla saisi tekstiä aikaiseksi siitä, onko mutapeltopihatto ja vapaa viljelty heinä hevoselle sitä luonnonmukaista elämää. Tai onko ylipäätään mahdollista tarjota hevoselle luonnonmukaista elämää, jos samalla kuitenkin "syyllistyy" käyttämään sitä omiin tarpeisiinsa (ratsastukseen, ajoon ym.)
Onko hevonen vääjäämättä onneton ja kärsii, jos se asuu karsinatallissa ja joutuu vielä tarhaamaankin yksin?
Täytyy sanoa, että minä en osaa tuohon vastata. Voin ainoastaan tarkkailla hevostani ja yrittää pitää sen mahdollisimman tyytyväisen oloisena ja hyvinvoivan näköisenä. Ja toivoa, että se sitten myös on sitä, eikä vain näyttele...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiattomia/herjaavia kommentteja ei julkaista, joten käytäthän siivoa kieltä kiitos =)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.