Tapahtuma aloitettiin paikallisen kartanon Gårdskullan mailta, ja reitti kulki läpi upeiden siuntiolaismaisemien.
Matkaa lähtöpaikalle oli 10km, joten mentiin paikalle trailerilla. Maiju lastautui hienosti ja matkusti tottakai yhtä rauhallisesti kuin aina ennenkin =) Saan sen jo kyytiin yksinkin, mutta vielä ei olla treenattu takapuomin sulkemista omin voimin. Sekään tuskin tulee olemaan mikään ongelma, kun purkaminenkin sujuu jo täysin yksin. Maiju osaa hienosti odottaa kopissa takapuomi auki siihen asti, että pyydän sitä tulemaan ulos. Alusta asti ollaankin opeteltu, että takapuomin aukaisu ei ole vielä mikään lupa ryhtyä peruuttamaan. Siksi on hiukan ärsyttävää, jos joku muu avaa puomin ja olen itse hevosen etupäässä, niin poikkeuksetta heti, kun puomi aukeaa, alkaa hokeminen "voi tulla ulos, tulkaa vaan, puomi on auki, tulkaa tulkaa..." Huoh... Joo, me tullaan sitten kun tullaan, meillä ei ole kiire!
Mutta takaisin Hubertukseen.. Perillä otettiin hevoset ulos ja satuloitiin. Minullahan luonnollisestikin oli myös oma jakkara mukana selkäännousua varten...
Reitti alkoi jännissä merkeissä, kun Gårdskullassa kasvatetaan Angus-karjaa, ja heti alkajaisiksi ratsastettiin aivan laidunten vierestä. Nuo uteliaat mustat eläimethän sitten kilpaa kirmailivat aidan vierellä katsomassa hevosia. Maiju oli alkuun tästä jokseenkin pöyristynyt, sehän siis pelkää meidän naapurinavetan lehmiä kuin ruttoa... Mutta nämä Mustikit kenties ei sitten jostain syystä olekaan niin pelottavia, kuin ne meidän naapurin ruskeat, koska takaisinpäin tullessa Maiju jo pitkältä hörisi niille, kun tulivat näkyviin! Ja kun palattiin pihapiiriin taas laidunten vierustaa, niin nyt päästiin jo ihan rauhassa pitkin ohjin kulkemaan, ja Maiju olisi kernaasti jäänyt syömään siihen laitumen reunaan...
Ratsastus sujui rauhallisesti ja iso osa matkasta edettiin käyntiä. Maiju sai johtaa joukkoa kaikki käyntiosuudet, kun oli jokseenkin reippaampi kuin muut. Ravissa ja laukassa jäätiin suosiolla hiukan taaemmas, kun ikävämpi homma siinä keulilla tehdä äkkistoppi, jos jotain hämmentävää on tien reunassa.
Olen kyllä jälleen kerran niin tyytyväinen tuohon hevoseen! Vaikea uskoa, että 5-vuotias hevonen osaa käyttäytyä noin mallikkaasti tilanteessa juin tilanteessa.
Ratsastuksen jälkeen pakattiin hevoset trailereihin siksi aikaa, kun mentiin itse sisätiloihin syömään lounasta ja kilistelemään vähän lisää hevosten ja Hubertuksen kunniaksi... =D
Maiju seisoi koko 1,5h nuokkuen ja heinää rouskutellen. Ihanaa kun on hevonen, joka malttaa olla kopissa!
Olipa kerrassaan mahtavan hieno päivä ja reissu, ja varmasti osallistutaan ensivuonna uudelleen!
Kuviahan tästä reissusta minulla ei ole, koska uusi hieno actionkamerani oli yhä laatikossaan keittiön hyllyssä... Tarkoitus kyllä oli ottaa se tulille tähän reissuun, mutta jotenkin se käyttöohjeiden tavaaminen ja osien kasaaminen...
Huomasi kyllä, että hevonen oli aivan puhki tästä reissusta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Seuraavana päivänä se oli jopa makoillut tarhassa syömässä aamuheiniään. Reppanaa, voimille on ottanut. Onneksi parin päivän toipumisen jälkeen oli taas jo oma reipas itsensä.
 |
| Skåååål!! (kuva Mia Pasanen) |
 |
| 2h reissu takanapäin (kuva Mia Pasanen) |
 |
| Muille jäi muistoksi hieno havurintaneula. Meille jäi tämä sen jälkeen, kun Maiju pääsi siihen käsiksi... |
 |
| Väsynyt Maisuli kotona taas |
 |
| <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiattomia/herjaavia kommentteja ei julkaista, joten käytäthän siivoa kieltä kiitos =)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.