Uskaltaakohan tätä nyt oikein sanoa ääneenkään, mutta Maiju on nyt parisen viikkoa ollut terve.....!
Inhaloitava kortisonikuuri mitä ilmeisimmin auttoi keuhkoputkien ärsytykseen ja kun vielä samaan aikaan keli ihan hetkellisesti kuivui, niin oireet alkoivat vihdoin laantua.
Otin kokeiluun myös Mervuen Respiron yrttigeelin, jonka annan Maijulle aina ennen lenkkiä. Ja se tuntuu myös avaavan hengitysteitä tehokkaasti. Koska itsehän aina maistan läpi kaiken, mitä Maijulle syötä, niin tottahan piti täätä geeliäkin kokeilla.... Tuoksu on aivan ihana, ja tukkoinen nenä aukeaa varmasti. Mieleen tulee ihan lapsuudesta käytetty Vicks Vapo Rub! Mutta en kyllä söisi! Jessus että olikin pahaa... Mutta Maiju ottaa tuon ihan mielellään, joten arvatenkin sillä on kehittyneempi makuaisti kuin minulla...
Nyt on siis päästy tekemään taas suht' normaaleja lenkkejä. Vielä otetaan joulukuun alussa verikokeet, että nähdään onko veriarvot palautuneet jo normaaleiksi. Edellisessä testissä olivat jo selkeästi korjaantumaan päin. Myöskin on aika tehdä sitten taas tiineystarkastus (ihan vaan näiden lääkekuurien vuoksi) ja antaa ensimmäinen virusaborttirokotus.
Itse kyllä uskon, että on vielä pulla tiukasti uunissa, koska Maiju on hyvinkin neutraali vieraampiakin hevosia kohtaan. Ja edes tallin karjain nuori oripoika ei juurikaan jaksa pörhistelllä sille, mitä nyt hiukan ohimennen höristelee.
Ja paras mittari on tietenkin Lasse, jonka kanssa Maiju tarhaa. Jos kiima olisi tullakseen, niin kyllä Maiju jo olisi ahdistellut Lasse-poloisen nurkkaan, että teehän poika jotain...
Vielä on kuitenkin se suurin koitos edessä tuossa viikon päästä.
On jälleen aika Stockholm International Horse Shown, johon siis ollaan Niinan kanssa lähdössä kokonaiseksi viideksi päiväksi. Ja vaikka Erkin kuolemasta tulee nyt jo se kaksi vuotta, ja viimevuoden reissustakin selvittiin kunnialla ja hevonen oli hengissä kun palasin kotiin, niin kyllä tämä eittämättä on kamalin aika vuodesta...
Etukäteisjärjestelyt on taas huolella suunniteltu ja Maijulle hankittu luotettava hoitaja matkan ajaksi, joten eipä tässä muuta voi kun yrittää rentoutua ja toivoa parasta.
Tänä vuonna mennään paikalle lentämällä. Piti punnita kumpi on itselle hankalampaa, laskeutua jälleen Arlandaan, vai pidentää reissua yhdellä päivällä, joka menisi laivamatkaan.
Paluumatka tehdään taas laivalla, ihan vaan koska lisämaksut lentoyhtiöllä ylimääräisistä matkatavaroista (se expo....) nousisi niin pilviin...
