Maijulla kävi eläinlääkäri huoltamassa hampaat ja rokottamassa.
Samalla otettiin hiekkakuva, kun ell. Karengolla on mukana kulkeva röntgenlaite, niin ei tarvitse sitäkään varten enää kiikuttaa hevosta klinikalle.
Maijuhan on ollut hyvin kiinnostunut maa-aineksista, eritoten juurikin hiekasta. Mielellään kulkee turpa maassa ja tonkii kaikkea mahdollista. Mutta joko se ei sitten kuitenkaan syö siinä mitään, tai sitten siltä tulee tehokkaasti ulos, mikä menee sisäänkin, koska kuvissa ei hiekkakertymiä ollut =) Sehän sai tuossa kesän lopulla psylliumkuurin, juurikin tuon maantonkimisen vuoksi, joten sekin varmasti on edesauttanut hiekan poistumisessa.
Aionkin kyllä myös jatkossa antaa sille psylliumkuurin pari kertaa vuodessa, eipä siitä haittaakaan ole.
Rokotusohjelma aloitettiin alusta, koska Maijullahan on noudatettu ravurin rokotusohjelmaa, eli siltä puuttuu puolivuotistehoste, joka ratsuilta jostain syystä vaaditaan.
Idioottimaista joutua rokottamaan alusta asti uudelleen hevonen, joka anyway on varsasta asti säännöllisesti rokotettu! Mutta siltä varalta, että jonain päivänä aluekisoihin saakka päästäisiin, niin laitetaan homma nyt saman tien kuntoon, kun nyt sopivasti nuo kaksi eläinlääkärikäyntiä on jokatapauksessa tulossa.
Ollaan siis Niinan ja Trissen kanssa lähdössä Tukholmaan Horse Showhun marraskuun lopussa. Kyllä, juurikin samaan kaupunkiin, samaan tapahtumaan ja samana viikonloppuna kuin viimevuonna se pahin tapahtui...
Tästä syystä sen lisäksi, että olen jo suunnilleen hysteerinen asian suhteen, niin olen myöskin tehnyt ennakkovalmistelut niin hyvin kuin vain inhimillisesti on mahdollista, jotta hevonen säilyisi hengissä reissun ajan.
Karenko tulee lähtöpäivän aamuna tekemään Maijulle terveystarkastuksen, jossa mua eniten kiinnostaa luonnollisestikin vatsaäänet ja se, ettei missään näy mitään merkkejä kuivumisesta. Hysteeristä? Hullua? Ehkä, mutta mielenrauhaa voi myös ostaa, ja tässä tapauksessa aion todellakin tehdä niin! Olenkin ilmoittanut mahdollisille arvostelijoille, että asiaan kommentointioikeuden saa ottamalla osaa tuon käynnin kuluihin. Muuten voi olla vaan ihan hiljaa...
Nythän toki saatiin sitten ihan hyvä syykin tuolle käynnille, eli tuo toinen tehosterokote...
Lisäksi Maijun liikutuksesta ja muusta on luvannut huolehtia tallin paras ratsastaja ja erinomaisen tunnollinen henkilö, joten mahdollisuudet hevosen hengissä säilymiseen on todella olemassa!
Kaikkein tärkein työ tässä asiassa kuitenkin tehdään ihan tällä päivittäiselllä hoidolla. Jotainhan oli mennyt Erkin hoidossa pieleen ja pahasti, koska ähky ylipäätään tuli. Syistä joita voin vain arvailla, se ei ollut saanut tarpeeksi nestettä ja kehitti ummetuksen, joka koitui kohtalokkaaksi.
Ennaltaehkäisy on kaiken A ja O, joten Maiju juo joka päivä 10-20 litraa lämmintä melassivettä ja sen lisäksi se juo myös automaatistaan hyvin. Pyrin myös pitämään tarhassa vesiastian sulana. Laitoin Maijulle sen puuhapallon -jolla se ei muuten leiki lainkaan- kellumaan vesiastiaan, josko se pitäis pinnan auki.
Annan sille myös aina ennen ja jälkeen ratsastuksen heinää, ettei sen tarvitse lähteä tyhjällä vatsalla liikkumaan. Ja olen nykyisin se veemäinen hevosenomistaja, joka aina muistuttelee, että Maiju tarvitsee paaaaaljon heinää =D. Meillä ei ole mitään rajoitusta heinämäärissä, että paljonko tallivuokraan kuuluu, mutta ymmärrän kyllä, jos joku raja on. Pyysinkin tallinomistajaa sanomaan, mikäli haluaa, että tuon omat heinät lisäksi, jos tallin määrittelemä heinäraja ylittyy. Vielä täytyisi määrää hiukan lisätä, kun liikunta on lisääntynyt ja kasvupyrähdys on taas menossa. Kuinkahan suureksi hän aikoo kasvaa...?!
Kaikista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta, ähkyhän voi iskeä kuitenkin. Mikä näissä syksyissä oikein on?!? Taas se on alkanut, kuulin tutun tutun hevosesta, joka juurikin vastikään lopetettiin ähkyn vuoksi. Ja jälleen kysymyksessä terve hevonen, jolla ei ähkyhistoriaa. Välillä meinaa käydä mielessä, onko tässä harrastuksessa mitään järkeä, jos se harrastuskumppani voi oikaista koipensa milloin hyvänsä ilman mitään ennakkovaroitusta....
Eläinlääkärikäyntiin palatakseni, raspaus ei tullut yhtään liian aikaisin (11kk edellisestä) vaan pikemminkin pari kk liian myöhään. Maijulla oli aikamoiset piikit jo hampaissaan! Ihme ja kumma ei ole pahemmin ollut hankala suustaan ratsastuksessa kuitenkaan. Seuraava raspaus otetaan siis puolen vuoden päästä ja saa sitten samalla sen puolivuotis-tehosterokotuksen.
Ja kun nyt kerran eläinlääkäri oli paikalla, niiin olisihan ollut hölmöä jättää nuo Maijun jalat tutkimatta, kun sitä epämääräistä ravia on siellä kuitenkin ollut.
Juoksuttaessa ja taivutuskokeissa ei mitään ihmeempää ilmennyt, mutta takapolvissa on löysyyttä, joka aiheuttaa tuon ulkotakajalan laahaamisen ympyrällä. Maiju kiertää polvensa ulkokautta, eikä ota sitä suoraan alle. Hoitona tähän on liikunta ja lihakset. Eli kunhan kasvaa kasvunsa loppuun ja saa lihaksia oikeisiin paikkoihin tukemaan polvia, niin oppii myös tuomaan ne oikein rungon alle.
Mielenrauhaa.com.
Selailin tuossa kalenteria, ja huomasin, että tässähän on salakavalasti 3 viikkoa vierähtänyt ilman ratsuttajan visiittiä! Asia täytyy korjata ensitilassa ja yrittää sopia seuraava kerta ensiviikoksi.
Ihan laiskotteluksi tämä nyt ei sentään ole mennyt, vaan olen ottanut nyt itseäni niskasta kiinni, ja Mia Pasanen on käynyt nyt pitämässä pari tehotreeniä. Lohdullinen tieto, että minä olen se meidän ratsukon heikompi lenkki ja asiaa on mahdollista yrittää korjata... =D
Tässä on toki nyt ihan pakostakin tullut vähän maastoilua ja muuta kevyttä hölköttelyä, kun talvi tulla tupsahti ja kellojakin siirrettiin, niin päivä senkuin lyhenee ja pimenee. Kenttä on tällä hetkellä niin möykkyinen ja kaviot kerää 10cm tilsat, että mentiin sitten eilen tutustumaan lähitallin maneesiin ja pidettiin koulutunti siellä. Ja voi autuutta, mikä maneesi!! 60m pitkää sivua ja kulmat. Eikä minkäänlaisia uria, pelkkää tasaista kuituhiekkaa silmän kantamattomiin... Kyllähän siellä kelpasi treenailla! Ja kas kummaa, Maiju osaa mennä suoraan ja kulmiin, kun on suorat ja kulmat mitä mennä =)) Tästä sai kyllä nyt motivaatiota raahautua maneesille se pari kertaa viikossa.
Tilsaongelmaahan ei olisi, mikäli olisin pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassani ja laitattanut ne kerpeleen tilsakumit nyt hokkikenkien laiton yhteydessä. Mutta kun taas annoin kurakelien hämätä, niin ei sitten laitettu niitä. Ja nyt sitten kauhusta jäykkänä saan luistella menemään, kun hevonen kokoajan ihan äxänä.
Ensivuonna mä laitan ne tilsakumit samalla kun talvikengät!! Niinpä niin, uskoo ken tahtoo...
