Hubertusratsastus!

Käytiin Maijun kassa viikko sitten Siuntion Pro Hevonen yhdistyksen järjestämässä Hubertusratsastuksessa. Oivallinen tilaisuus totuttaa nuorta hevosta matkustamiseen (johon toki Maisuli on jo kylläkin täysin totuttautunut..) ja vieraisilla oleiluun.
Tapahtuma aloitettiin paikallisen kartanon Gårdskullan mailta, ja reitti kulki läpi upeiden siuntiolaismaisemien.
Matkaa lähtöpaikalle oli 10km, joten mentiin paikalle trailerilla. Maiju lastautui hienosti ja matkusti tottakai yhtä rauhallisesti kuin aina ennenkin =) Saan sen jo kyytiin yksinkin, mutta vielä ei olla treenattu takapuomin sulkemista omin voimin. Sekään tuskin tulee olemaan mikään ongelma, kun purkaminenkin sujuu jo täysin yksin. Maiju osaa hienosti odottaa kopissa takapuomi auki siihen asti, että pyydän sitä tulemaan ulos. Alusta asti ollaankin opeteltu, että takapuomin aukaisu ei ole vielä mikään lupa ryhtyä peruuttamaan. Siksi on hiukan ärsyttävää, jos joku muu avaa puomin ja olen itse hevosen etupäässä, niin poikkeuksetta heti, kun puomi aukeaa, alkaa hokeminen "voi tulla ulos, tulkaa vaan, puomi on auki, tulkaa tulkaa..." Huoh... Joo, me tullaan sitten kun tullaan, meillä ei ole kiire!

Mutta takaisin Hubertukseen.. Perillä otettiin hevoset ulos ja satuloitiin. Minullahan luonnollisestikin oli myös oma jakkara mukana selkäännousua varten...
Reitti alkoi jännissä merkeissä, kun Gårdskullassa kasvatetaan Angus-karjaa, ja heti alkajaisiksi ratsastettiin aivan laidunten vierestä. Nuo uteliaat mustat eläimethän sitten kilpaa kirmailivat aidan vierellä katsomassa hevosia. Maiju oli alkuun tästä jokseenkin pöyristynyt, sehän siis pelkää meidän naapurinavetan lehmiä kuin ruttoa...  Mutta nämä Mustikit kenties ei sitten jostain syystä olekaan niin pelottavia, kuin ne meidän naapurin ruskeat, koska takaisinpäin tullessa Maiju jo pitkältä hörisi niille, kun tulivat näkyviin! Ja kun palattiin pihapiiriin taas laidunten vierustaa, niin nyt päästiin jo ihan rauhassa pitkin ohjin kulkemaan, ja Maiju olisi kernaasti jäänyt syömään siihen laitumen reunaan...

Ratsastus sujui rauhallisesti ja iso osa matkasta edettiin käyntiä. Maiju sai johtaa joukkoa kaikki käyntiosuudet, kun oli jokseenkin reippaampi kuin muut. Ravissa ja laukassa jäätiin suosiolla hiukan taaemmas, kun ikävämpi homma siinä keulilla tehdä äkkistoppi, jos jotain hämmentävää on tien reunassa.

Olen kyllä jälleen kerran niin tyytyväinen tuohon hevoseen! Vaikea uskoa, että 5-vuotias hevonen osaa käyttäytyä noin mallikkaasti tilanteessa juin tilanteessa.
Ratsastuksen jälkeen pakattiin hevoset trailereihin siksi aikaa, kun mentiin itse sisätiloihin syömään lounasta ja kilistelemään vähän lisää hevosten ja Hubertuksen kunniaksi... =D
Maiju seisoi koko 1,5h nuokkuen ja heinää rouskutellen. Ihanaa kun on hevonen, joka malttaa olla kopissa!

Olipa kerrassaan mahtavan hieno päivä ja reissu, ja varmasti osallistutaan ensivuonna uudelleen!
Kuviahan tästä reissusta minulla ei ole, koska uusi hieno actionkamerani oli yhä laatikossaan keittiön hyllyssä... Tarkoitus kyllä oli ottaa se tulille tähän reissuun, mutta jotenkin se käyttöohjeiden tavaaminen ja osien kasaaminen...

Huomasi kyllä, että hevonen oli aivan puhki tästä reissusta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Seuraavana päivänä se oli jopa makoillut tarhassa syömässä aamuheiniään. Reppanaa, voimille on ottanut. Onneksi parin päivän toipumisen jälkeen oli taas jo oma reipas itsensä.

Skåååål!! (kuva Mia Pasanen)

2h reissu takanapäin (kuva Mia Pasanen)

Muille jäi muistoksi hieno havurintaneula. Meille jäi tämä sen jälkeen, kun Maiju pääsi siihen käsiksi...

Väsynyt Maisuli kotona taas

<3

Tarhauspohdintaa...

Satuinpa tuossa facebookia selaillessani löytämään eläinlääkäri Liisa Harmon lauselman, joka kyllä nosti niskakarvani jokseenkin pystyyn ehdottomuudellaan...

http://www.ellikki.fi/hevoset/hevosten_hoito/liisa-harmo-yksintarhaus-elainsuojelurikos/

Suurimmaksi osaksi juttu on ihan asiaa, mutta omaan oikeustajuun ei oikein mene se, että vaikkakin tarkoitusperä olisi hyvä, niin ei kai jokin teko muutu Suomen lain vastaiseksi ja rikokseksi ihan vaan sillä, että jonkun ihmisen mielestä ko toiminta on väärin...? Ja tässä nyt oli tartuttu tuohon yksin tarhaukseen.

Itsekin kyllä Maijun enemmän kuin mielellään tarhaisin kaverin kanssa tai jopa isommassa laumassa, mutta minkäs teet, jos kukaan ei halua hevostaan sen kanssa laittaa. En oikein voi ketään pakottaakaan omaa hevostaan samaan aitaukseen pistämään...
Alkukesän Maiju vietti ongelmitta isommassa laumassa Brobyn laitumilla. En laske nyt tähän asiaan ongelmaksi sitä, että laumaan oli tungettu myös hokkikenkäinen hevonen, joka sitten potkaisi Maijulle reiän etujalkaan... Mutta muuten laumadynamiikka oli hyvä ja selvästi hevoset viihtyivät laumassa. Tilaa oli useampi hehtaari ja  laumaan kuului pelkästään tammoja.

Loppukesästä, kun muutimme uuteen talliin ja Maiju laitettiin uuteen laumaan (sekalauma, jossa useampi ruuna ja yksi tamma ennestään) laitumelle, se stressaantui tästä niin, että juoksutti vaan laumaa ympäri laidunta, ja potkaisi yhdeltä ruunalta  lavan auki.
Mutta tässäpä se ongelman ydin jo tulikin sanottua. Syy löytyi ihan meistä idiooteista ihmisistä, jotka hoidimme uuteen laumaan laiton täysin järjen vastaisesti. Maiju olisi ensin pitänyt laittaa muutamaksi päiväksi uuden lauman viereen aidan taakse, jotta olisivat saaneet tutustua lähemmin, turvallisesti aidan takaa, ja Maiju olisi ehtinyt tehdä kiimansa, joka vääjäämättä tällaisessa tilanteessa alkaa ja sekoittaa rauhallisempienkin ruunien päät, varsinkaan kun eivät ole moiseen tottuneet, kun tämä laumassa jo ollut tamma ei kiimoja juurikaan näytä.

Onneksi tallin laitumet ja tarhat on rakennettu ilman "turvavälejä" niin kaveeraaminen onnistuu aidan ylikin. Kun Maiju sai olla lauman viereisessä lohkossa yksin, niin tilanne rauhottui muutamassa päivässä ja aidan yli tehtiin tuttavuutta uusien kaverien kanssa.
Mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Maiju leimattu epäsosiaaliseksi yksilöksi. Se siis saa jatkossa tarhata ylhäisessä yksinäisyydessä.

Mutta nythän siis olen syyllistynyt eläinsuojelurikokseen, mikäli Liisa Harmon lausuntoon olisi uskominen.
Toivottavasti lieventäviksi asianhaaroiksi katsotaan tuo edellä kertomani, eli tarhakaveria ei löydy, varsinkaan kun hokkiaika on juuri alkamassa. Lisäksi tarhat ovat myös rakennettu vieretysten ja Maiju yltää jopa hoitamaan naapuritarhojen hevosten kanssa aidan yli. Ja sillä on oikein mukava, riittävän suuri tarha, jossa hyvä pohja ja virikkeitäkin löytyy puiden ja pusikoiden muodossa. Ja mikä tärkeintä, hevonen vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

Tottakai olisi ideaalista kyetä tarjoamaan hevosellensa täysin lajinmukainen elämä. Mutta toisaalta, kuuluisiko siihen sitten ihminen lainkaan mukaan kuvioihin?
Ja sivutolkulla saisi tekstiä aikaiseksi siitä, onko mutapeltopihatto ja vapaa viljelty heinä hevoselle sitä luonnonmukaista elämää. Tai onko ylipäätään mahdollista tarjota hevoselle luonnonmukaista elämää, jos samalla kuitenkin "syyllistyy" käyttämään sitä omiin tarpeisiinsa (ratsastukseen, ajoon ym.)
Onko hevonen vääjäämättä onneton ja kärsii, jos se asuu karsinatallissa ja joutuu vielä tarhaamaankin yksin?
Täytyy sanoa, että minä en osaa tuohon vastata.  Voin ainoastaan tarkkailla hevostani ja yrittää pitää sen mahdollisimman tyytyväisen oloisena ja hyvinvoivan näköisenä. Ja toivoa, että se sitten myös on sitä, eikä vain näyttele...

Hei mullahan on oikea Ratsu...!

Ihan huomaamatta tässä parin kuukauden aikana (jotka tää blogi on taas saanut viettää hilajiseloa, hups...) on Maisulista sukeutunut ihan ehta Ratsuhevonen =)

Ei nyt toki puhuta mistään dressagetykistä , mutta kehitys on mennyt oikeaan suuntaan, ja nyt se jo toimii ihan oikeilla avuilla, ja suunnilleen aina ymmärtää, mitä ratsastaja milloinkin haluaa. Tottakai vielä on paaaaaljon hetkiä, kun epätoivo iskee ja kierretään vaan kenttää aina vaan pienempää ja pienempää uraa sisäpohjetta vasten kyntäen, mutta otan tästä kyllä ihan syyt niskoilleni. Pitäis ehkä itse yrittää kehittyä samaa tahtia hevosensa kanssa...

Olen jo menny laskuissa sekaisin, että montako kertaa ratsuttaja on nyt Maijun selässä käynyt, varmaankin jokseenkin 20 kertaa saattaisi olla aika liki totuutta. Kehitys on ollut huisia, ja on aina yhtä suuri ilo nähdä, kun ammattilainen istuu siellä satulassa.
Nyt on vaan käynyt ilmi, että Maiju kuuluu niihin tammoihin, joilla kiiman aikaan on ihan muut asiat mielessä kuin ratsuna toimiminen. Silloin ollaan kovasti jähmeitä kyljistä ja mielellään osoitetaan ratsastajalle, jos ei joku asia satu miellyttämään...

Maiju pääsi tutustumaan esteisiin myös ihan ratsastajan kanssa, kun Juho Norilo kävi sitä aiheeseen perehdyttämässä tuossa elokuussa! ( Miten ihmeessä en siitä ole kirjoittanut?!?)
Hevonen oli yhtä kysymysmerkkiä, kun tajusi, että ihan oikeasti siis tarkoitus on ponnistaa irti maasta k a i k k i 4 jalkaa ja leiskauttaa yli noista puomeista, jotka siis enimmmillään olivat huikeat about 50cm irti maasta =D
Mutta työteliäänä ja rehtinä hevosena se toki teki työtä käskettyä, ja pääsi kuin pääsikin puomeista yli ilman suurempia vahinkoja.

Maiju kyllä ylipäätään toimii asiassa kuin asiassa ihan hyvin, kunhan se vaan muistaa, että sillä on 4 jalkaa, joista sen täytyy huolehtia kaikista ihan itse, ja kunhan mikään mielenkiintoisempi ei varasta sen huomiota, jolloin se unohtaa nuo raajansa...
Ja mielenkiintoa ei sittten kuitenkaan varasta esim helikopterikamera, joka nousee ilmaan kentän vierestä ja pörrää kuvaamassa kentän päällä =)))