Kelien muututtua jälleen lämpimän kosteiksi, on Maijun yskäkin palannut.
Mitä ilmeisimmin tuo lievä hinkukurkku tulee sitten aina vaikuttamaan niin, että hengitystiet reagoivat ilmastoon. Ja täällä meren äärellä Etelä-Suomessa kun asutaan, niin kunnon pakkastalvea tuskin on luvassa.
Arvatenkaan tämä vaiva ei ole edes tullut ilmi Maijun vielä asuessa pohjoisemmassa, jossa ilmasto sentään vielä noudattaa normaaleja vuodenaikojen vaihteluita. Tai sitten tuo hinkukurkku on seurausta siitä toissatalvena sattuneesta tapaturmasta, jossa Maiju teki kaksoisvoltin kerien ja laskeutui selälteen maahan päästyään tallitytöltä irti ja juostuaan päin sähkötolppaa pystyssä pitävää teräsvaijeria. Tuollaisessa kovassa iskussa selkään saattaa tuo kurkunpäätä säätelevä hermo vaurioitua.
Niin tai näin, niin loppuelämän vaiva on kyseessä.
On siis vain vältettävä tartuntatauteja ja toivottava, että tännekin vihdoin saataisiin kunnon talvi lumen ja pakkasen kera. Helppo homma, eikö?!?
Onneksi tamma on pirteä ja reipas itsensä, ja tänään käytiinkin pitkästä aikaa valoisaan aikaan metsälenkillä. Seuraksi saatiin Kiideon-pappa, 24v. ja ystäväni Riikka, joka on vasta ihan tuore hevosharrastaja.
Onnistuimme kiertämään lenkin näkemättä ainoatakaan metsäneläintä, kun taas sillä välin oli tallin viereisellä pellolla jolkotellut mitä ilmeisimmin ihka oikea susihukkanen...!
Voiskohan joskus käydä tuuri edes siinä asiassa, että minäkin pääsisin näkemään oikean suden..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiattomia/herjaavia kommentteja ei julkaista, joten käytäthän siivoa kieltä kiitos =)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.