Maiju muutti uuteen talliin kuukausi sitten. Uskomatonta, miten paljon pienet asiat voivat vaikuttaa hevosen viihtyvyyteen ja sitä myöden sen käytökseen ja käyttöön! Moni asia hoituu eri tavalla, kun tallia pitää ravialan ammattilainen =)
Maiju viihtyy erinomaisesti uudessa isossa karsinassaan, jossa sillä on nyt olkikuivitus. Ensimmäisenä yönä toki piti yrittää karsina syödä tyhjäksi, eihän nyt ruokaa sovi haaskata...! Sittemmin Maiju on kyllä ymmärtänyt, että oljet on tarkoitettu vain kuivikkeeksi ja satunnaiseksi ajanvietteeksi ja heinät on tarkoitus syödä.
Hämmästyttävin muutos hevosessani on se, että se nykyisin osaa olla rauhassa yksin myös karsinassa! Aiemminhan Maiju sai aina hermoromahduksen, jos sen yritti jättää karsinaan, kun muut hevoset ovat ulkona.
Ratsastuksen kanssa ollaan lähdetty nyt uudelleen liikkeelle perusasioista. Sisäinen kukkahattuni on päässyt valloilleen ja täten olemme raipan käytöstä luopuneet ratsastuksessa kokonaan. Ja täytyy sanoa, että eipä sitä kyllä ole tarvittukaan! Elämäänsä tyytyväinen hevonen toimii ilmankin. Maastoon lähdetään ihan kiltisti ja ainoastaan rrrrakkaan Arnold-ruunan perään hirnuminen aiheuttaa pientä pysähtelyä, mutta niistäkin jatketaan eteenpäin ihan vaan pyytämällä.
Harrastus on monipuolistunut paljon, kun nyt on mahdollisuus päästä myös kärryjen perään käsihevoseksi. Siitä Maiju nautti täysin rinnoin, kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla venyttämään askelta ja runkoaan.
Puolen tunnin video käsihevosena hölkkäämisestä =D
Myös maastoesteitä kävimme tässä eräänä päivänä ihmettelemässä ja vallan ravista hyppäsimme pienen puunrunkoristikon yli...! Tämähän ei hevosen kannalta ollut mikään suuri uutinen, mutta että itse vallan uskalsin moisen suorituksen tehdä... =D
Maastothan ovat täällä aivan omaa luokkaansa niin ratsastukseen kuin kärryjen kanssa liikkumiseenkin. Pääsemme nyt samoihin maastoihin ratsastamaan, joissa syksyllä teimme Hubertusratsastuksen.
Polskimista kahluupaikalla
Suuri kivi sydämeltä on tippunut myös ensisyksyä ja treenaamista ajatellen. Saamme käyttää läheisen tallin maneesia, ja sinne on turvallinen kävelymatka perille saakka. Ei enää sydän kurkussa kapean laidunkujan läpi ratsastusta. Asia, jota Maiju ei vieläkään siedä on se, että vieraat hevoset tulevat haistelemaan sen peräpäätä.
Hevosenomistajana ja kulut maksavana osapuolena olen nyt erittäin tyytyväinen hevoseni eloon ja hyvinvoivaan olemukseen =)))
Tulis nyt vaan vielä se KESÄ! Tai edes kevät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiattomia/herjaavia kommentteja ei julkaista, joten käytäthän siivoa kieltä kiitos =)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.