Elämäni Hevonen. Voiko niitä sittenkin olla useampi??

Tätä asiaa olen nyt joutunut pohtimaan jo aika monta kertaa...
Olga Hilja Erkin äiti oli Elämäni Hevonennro 1. Ja oikeastaan sitä ei voi edes verrata mihinkään muuhun, se tulee varmasti aina tuon vakanssinsa pitämään.

Olga Hilja Kanerva Kaunokki <3

Se toimii yhä esikuvana sille, millainen hevosen mun mielestä täytyy olla, jotta sitä millään muotoa voi kutsua Elämäni Hevoseksi. Se oli viisas (viisain..), se ei pelännyt yhtään mitään ikinä. Tämä seikka oli minulle niin hämmentävä, että eräänkin kerran ratsastin itse Olgan metrin syvyiseen lunta täynnä olevaan ojaan, jonne sitten humpsahdettiin vatsaa myöden jumiin, ihan vaan koska vastaan tuli traktori, ja olin varma, että kyllä meidän täytyy päästä sitä väistämään kauemmas. Siellä ojassa sitten kökötettiiin ja Olga vilkuili minua sillä ilmeellä, että hohhoijaa taas tätä hölmöä ihmistä...

Tove ja luottoratsu maastossa

Olga oli kaikista luotettavin, sen selkään pystyi laittamaan ihan kenet vaan ja milloin vaan. Pari ystävääni harrasti satunnaista ratsastusta, juurikin Olgalla. Pystyttiin lähtemään suorilta maastoon ja menemään siellä reipasta laukkaakin ilman mitään ongelmia.
Työmoraaliltaan Olga HIlja oli uskomaton. Sen kanssa oli turhaa yrittää mennä vain pikasta maastolenkkiä, koska jos lenkki sen mielestä oli liian lyhyt, niin se vain yksinkertaisesti kääntyi jollekin metsäpolulle ja jatkoi lenkkiä. Tottakai sen olisin sieltä voinut väkisin kääntää kotiin, mutta miksipä olisin niin tehnyt. Hänhän vain kertoi, että ei olla vielä liikunnoitu tarpeeksi =)
Ja nämä kaikki ominaisuudet Olga Hilja siirsi jokaiselle varsalleen. Se oli myös erinomainen äitihevonen, ja sen varsojen kanssa kaikki asiat sujui helposti ja ilman sen suurempia kommervenkkeja.

Äiti ja poika

Juuri siksi saatoin olla jo ihan alusta asti varma, että Erkistä tulee Maailman Fiksuin suomenhevonen. Ja niinhän siitä tuli. Johtuiko se siitä, että uskoin niin, vai mistä, who knows... Olen sitä mieltä, että hevosista tulee juuri sellaisia, millaisiksi ihminen ne tekee. Ja tähän tietenkin on suurena apuna se, jos jo valmiiksi uskoo onnistuvansa täydellisesti =) <3

Erkki 2h

Erkki 2v

Tästä päästäänkin siihen varsinaiseen otsikon kysymykseen. Olga oli kaiken esikuva, Erkistä tuli ehdoton Elämäni Hevonen. Mutta kohtalo päätti toisin ja menetin sen aivan liian pian.

Voiko olla mahdollista, että nyt minulla on taas käsissäni Elämäni Hevonen...?
Maiju on luotettava, kiltti, rehellinen ja työteliäs. Sillä on kultainen luonne ja se on kaunis kuin karamelli. Ja sen lisäksi rakastan sitä ihan hirvittävän paljon.
Mistä seikasta luonnolllisestikin kärsin huonoa omaatuntoa, koska onko minulla jo oikeus rakastaa uutta hevosta, kun Erkin kuolemasta on niin vähän aikaa? Ilkeät kielethän toki ovat puhuneet, että olen korvannut Erkin uudella hevosella...
Sekin totta osin. Onhan Maiju tullut Erkin tilalle. Vähän nopeampaan tahtiin kuin mihin yleensä on kai totuttu... Mutta olen elämäni aikana oppinut sen karun tosiasian, että hevoset ei vaan kertakaikkiaan elä yhtä kauan kuin me, joten kun hevosihminen sielultani ja sydämeltäni olen, niin tottahan minulla ehtii olla lukuisia hevosia elämäni aikana.
Eikä niistä kaikista ole tullut Elämäni Hevosia, ei todellakaan...

Siksipä tunnistan merkit, kun nyt minulla sellainen taas on.
Aionko sitten tästä potea huonoa omaatuntoa? Kyllä, sitäkin olen potenut.
Aionko rakastaa Maisulia vähemmän, koska se joissain piiireissä on tuomittava teko hankkia uusi hevonen suruajalla? En.
Korvaako Maiju Erkin tai Olga Hiljan, häpäiseekö se niiden muiston, jos osoittautuu samanmoiseksi helmeksi kuin ne olivat? Ei.

Voiko ihmisellä siis olla useampi Elämäni Hevonen? Minun nähdäkseni kyllä voi.