Ihan ilman ongelmia ei vieläkään päästä töihin, mutta suunta on oikea. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että en itse ole tottunut toimimaan hevosen kanssa, jonka oma moottori on kokoajan käsijarru päällä. Kaikki aiemmat hevoseni ovat olleet enemmänkin reippaita kuin laiskoja, ja nyt Maiu onkin juuri päinvastainen.
Tai en oikeastaan edes usko, että laiskuus on se ongelma, koska kun se liikkuu, se liikkuu ihan reippaasti. Mutta ajatus on jollain tapaa enemmän seis ja hitaasti, kuin täyttä eteen...
Esimerkiksi kehuminen äänellä kesken ratsastuksen tarkoittaa aina seis. Ihan sama, millä äänellä yritän sitä hyvä hyvä hihkua, niin se tarkoittaa seis. Meillä ei siis kauheasti äänellä kehuta kesken kaiken...
Kehitystä on tapahtunut kuitenkin kaikessa perustyöskentelyssä. Nyt pääsen jo korokkeelta selkään, ja jopa banketin päältä kentällä =) Avain onneen (ja paikoillaan pysymiseen) oli siinä, että lykkäsi Maiulle oksana suuhun ratsautumisen ajaksi, niin keskittyessään siihen, ei ehtinyt alkaa kääntyillä mihinkään. Ja nyt ei tarvita enää oksaakaan avuksi, vaan seisoo ihan nätisti.
Kaiken pitää vaan tapahtua selkeästi ja ilman turhaa sähläystä, niin Maiu on hyvinkin kiltti ja yhteistyöhaluinen. Jos sen kanssa alkaa liikaa säätää, se ilmoittaa, että nyt kyllä ei oikein tällainen työnteko kiinnosta...
Että jos Erkin kanssa piti harjoittaa "Zen-ratsastusta" niin nyt se pitää kyllä viedä vielä ihan uudelle tasolle. Hyvää harjoitusta mun hermorakenteelle....
Tässä eräänä aurinkoisena päivänä pyysin Jessin kiipeämään Maiun selkään =) Itselläni on ollut ongelma saada se nostamaan kentällä laukkka. Onneksi apua löytyy näinkin läheltä, ja Maiuhan esitti Jessin kasssa oikiein nättiä laukkaa! Ja koska kentällä nyt sattui olemaan mukavia pikku ristikoita valmiina, niin tottakai pyysin, että Jessi kokeilee, mitä Maiu niistä tykkää.
No, ensin se yritti ohi, sitten seisahtua ja seuraavaksi läpi... Mutta kun se vihdoin ymmärsi, että tarkoitus on ikäänkuin heittäytyä yli kaikki 4 jalkaa mukanaan, niin kyllähän se sitten rupesi yli menemään!
Irtohypytys olisi varmaankin Maiulle onnen omimaan, mutta ei minulle... Tuo elukka on nimittäin kyllä maailmankaikkeuden vaikein irtojuoksutettava!! Sillä ei vaan kertakaikkiaan ole minkäännäköistä intoa juosta tyhjässä maneesissa ympäriinsä, kun joku kahjo eukko kiljuu sille "RAVIAAAA" ja maiskuttaa ja juoksee ympäriinsä juoksutuspiiiska viuhuhen. Yleenssä Maiu hölkkäilee vastakkaiseen kulmaan ja odottelee rauhassa siellä, että pääsen taas lähietäisyydelle, ja silloinkin se mieluummin tallustelee luo rapsutuksia hakemaan, kuin lähtee juoksemaan, vaikka sitä kuinka usuttaisi... Mutta sillai ihan tehokas liikuntamuoto itselle kyllä.
Maastoilemaaankin ollaan päästy jonkun verran. Viimeksi juuri oikein ihanalla käyntimaastolenkillä auringonpaisteessa Trissen ja Vektorsin kanssa. Maastossa kävellään oikeinkin reippaasti, ja nyt jo M on oppinut kohdat, joissa yleensä mennään kovempaa...
On hän kyllä aika muru hevoseksi. Sanoisin, että satunnaisia tuhmuuksia lukuunottamatta meillä synkkaa ihan jees =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiattomia/herjaavia kommentteja ei julkaista, joten käytäthän siivoa kieltä kiitos =)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.